What a day...Ensin tosiaan Helsingissä sählinkiä jatkolennon löytämisen kanssa mutta onneksi saatiin homma kuntoon ja tavarat checkattua Chicagoon asti. Täytyy mainita että Finnairin kapteeni oli Mr. Kosonen...hiukan pelotti...Manchesterissä meitä odotettiin jo ja päästiin yhden kaverin kanssa omalla special kuljetuksella oikeeseen terminaaliin. Siellä sitten edessä uudestaan läpivalaisut, passintarkastukset yms operaatiot ja sitten päästiin portille. Portilla oli taas kolmannen asteen kuulustelu Helsingin lennolta tulleille...Antilla meinasi palaa päreet...No ennen kuin päästiin ilmaan niin koneeseen tuli virkapukuun sonnustautunut äijä joka etsi meitä. Meinasin jo että no nyt ne haluaa tutkia Antin perusteellisesti (epäilyttävän näköinen kaveri kun on) mutta kaveri haluksin ilmoittaa että tässä vaiheessa puolet meidän matkatavaroista on kadonnut. (nyt Antilla paloi päreet).

Siinä sitten lennon aikana pohdittiin että kumpi joutuu kärsimään tästä laukuttomuudesta...Antin laukun olivat kadottaneet. Maahantulotarkastukset sujui ok, meidän sormenjälkiä ei löytynyt etsintäkuulutettujen listoilta, ainakaan vielä. American Airlinesin tiskillä sitten setvittiin tätä laukku asiaa. Erityisen hankalaa kun ei ole pysyvää osoitetta edes kahdeksi päiväksi. No huomenna sitten selvitetään joko laukut on löytynyt jostain.

Dollarin autonvuokraus pisteessä oli niin elämään kyllästynyt muija että ei toista olla tavattukaan...olisi pitänyt kysyä lupaa ottaa kuva. Mutta saatiin auto alle ja onneksi myös navigaattori jota ilman ei tuskin oltaisi Chicagosta selvitty ulos. Päätettiin hurjastella nopeinta tietä majapaikkaan pääosin I-55 pitkin, tylsää mutta vanha Route 66 kulki vieressä oli välillä melkoista kinttupolkua...huomenna sitten päästää kokeilemaan.

Motelli mukava pieni keskellä hampurilaisravintoloita jne..iltapalalla käytiin Antin toiveesta Burger Kingissä ja nyt äijä vetää sikeitä tässä vieressä...pitikö tämän olla honey moon?