Tänään oli taas yksi niistä päivistä kun Antin hermot on ollut koetuksella. Ennen lähtöä Motellilta varattiin Los Angelesista Motelli aivan Santa Monican rannan tuntumasta. Käytiin taas pitkästä aikaa styroks aamiaisella, ja vihdoinkin saatiin muroja. Kymmenen aikaan lähdettiin ajamaan kohti Mojavea, jossa jonkun netti lähteen mukaan piti löytyä lentokoneiden hautausmaa. Ainoa mitä me löydettiin oli joku avaruuskeskus...no se siitä lähdettiin ajamaan hiukan matkaan takaisin päin että päästiin oikealle San Bernardinoon vievälle tielle. Oli taas melko lämmin päivä ja ilmastointi rupes käymään Antin kurkkuun, joten päätettiin tuulettaa autoa siirtämällä katto takalaatikkoon. Autosta puheenollen, Serbingiin pitäis mahtua neljä henkilöä ja matkatavarat...joo mutta sitten ei kyllä voi hyödyntää tota convertible juttua, meilläkun on takapenkillä matkalaukku ja kaikenlaista muuta roinaa, ja takaboksi ihan täynnä. No mutta siis matka tuolla 385 tiellä sujui hyvin, ja Victorvillessä pysähdyttiin laittamaan osoitetta navigaattoriin että löydettäisiin takaisin Route 66:lle. No siitä ne ongelmat sitten alkoivat...navigaattori ohjasi meidät tielle jota se ei edes tuntenut, ja Antin hermot paloi ekan kerran. Sitten pysähdyttiin ja ruokittiin kuski, hyvä ruoka parempi mieli. Vaihdettiin navigaattoriin osoitteeksi motellin osoite. Sitten taas matkaan...voi sitä liikennettä, jota oli monen kaistan verran, tosin me päästiin ajamaan hiukan carpool kaistaa joka veti huomattavasti paremmin. No mutta osuttiin myös johonkin kolaritilanteeseen joka lähes pysäytti liikenteen. Merkillinen navigaattori se opasti meitä vaihtamaan isoa väylää kokoajan, ja kerran ajattiin pieleen, silloin hermot petti taas aika lailla pikku Antilla. No heitettiin pieni lenkki ja palattiin samaan kohtaan uudestaan ja nyt oikeaan suuntaan. I-10 tiellä navigaattori halusi että poistutaan jokaiselta mahdolliselta rampilta mutta pidetään kuitenkin vasen kaista ja todellisuudessa ei poistuta lainkaan...tässä kohtaa Antin hermot oli aika riekaleina ja oltiin huudettu kurkut suorana toisillemme (love love). Jossain vaiheessa näin ne kuuluisat HOLLYWOOD kirjaimet kaukana kalliossa mutta eihän sitä uskaltanut avata edes suutaan siinä tilanteessa. No tällä kymppitiellä liikenne taas lähes seisoi, kaistoja n. 5 per suunta. Housut ja paita oli liimaantuneena istuimeen...Sitten vihdoinkin oltiin Santa Monicassa ja meri edessä, huikeaa siinä se oli Tyynivaltameri!!! Motelli oli n. 100 metrin päässä Santa Monica Pieristä, Travelodge. Ei mikään luksusmotelli mutta tällä sijainnilla suht edullinen. Kun päästiin vihdoin huoneeseen oli Antin kävystä jäljellä enää ranka...No se oli suht helppo fixata kun piipahdin kulman takana hakemassa kylmää olutta.
Lähdettiin katselemaan rantaa ja laituria. Oli ihana vaan istua laiturin päässä ja katsoa merelle, tuuli oli mukava ja teki ilmasta sopivan. Horisontissa ei edessä näkynyt kuin yksi purjeve, ties mihin sekin oli matkalla ja kauempana näkyi yksi rahtilaiva. Käytiin syömässä jne. Myöhemmin piti vielä mennä katsomaan auringonlasku mutta nukahdettiin ja herättiin hetki sitten (kello nyt 10 täällä). Auringolasku saa siis odottaa huomiseen.
Route 66 on nyt siis tullut tien päätökseen, mennään huomenna vielä käymään Will Rogerssin muistomerkillä ja niin homma on paketissa. Takana on nyt 3565 mailia (todellisuudessa Route 66 on pituudeltaan 2400 mailia) ja mieletön määrä ihania ja hiukan epämääräisiä kyliä ja kaupenkeja. Kotiin lähdetään perjantaina joten vielä keretään kierrellä L.A:ssa päivän verran, auto saa kuitenkin seistä parkissa perjantaihin asti.
Niin ja oikein mahtavaa juhannusta kaikille...koitetaan lähettää teille hiukan lämpöä!!!
