Taas yksi ihana päivä takana...Eilisessä motellissa ei saanut aamupalaa, joten jouduttiin metsästämään jotain aamiaiskuppilaa. Tämä osoittautuikin hankalaksi tehtäväksi, ei tämä kansa syö aamupalaksi kuin hampurilaisia tms. Vajaan 40 mailin jälkeen oltiin jätetty Oklahoma taaksemme ja siirryttiin Texasiin. Texasin rajalla on pieni aavekaupunki Texaco, joka kuuluu niihin kyliin jotka ovat autioituneet vanhan R 66:n jäätyä sivuun. Texasissa ei maisemissa ollut juurikaan mitään erikoista, aukeaa peltomaisemaa silmin kantamattomiin, tuulivoimaloita ja hirveästi lehmiä. Jäätiin kuitenkin ihmettelemään että missä ne öljypumput on....? Eikö Texas ole täynnä niitä, no näköjään ei ainakaan siellä missä me ajettiin. Amarillossa harhailtiin navigaattorin takia (suunnistajissa ei tietenkään ole mitään vikaa) kun metsästettiin Big Texan Steak Ranchia. Oikea turistirysä, ruoka hyvää mutta tähän asti kallein, $ 34. Amarillon jälkeen käytiin Cadillac Ranchillä sprayaamassa omat puumerkit yhteen 10:stä Cadillacistä (Jännää). Paikalla oli Jenkkiperheitä, jotka oli varanneet spaymaalia mukaan pullokaupalla. Seuraava pysähdyspaikka oli Midpoint Cafee, maantieteelllisesti nyt oltiin puolessa välissä. Oikein mukava ja yställinen isäntä kahvilalla. Juteltiin myös Brittiläisen pariskunnan kanssa jotka oli ilmeisesti myös häämatkalla, suuntana heilläkin L.A mutta olivat pyörällä liikenteessä. Tiet ovat välillä melko pomppuisia ja totesivatkin että välillä toivoisivat valinneet auton kulkupeliksi. Jatkettiin matkaa Santa Rosaan jonne oli matkaa vajaa 100 mailia. R 66 risteili aivan I-40 vieressä joten päätettiin huristella isoa tietä pitkin että päästäisiin perille ajoissa. Vähän jälkeen Adrianin vaihtui osavaltio New Mexicoon ja maisemat muuttuivat vähitellen karummaksi ja vuoristoiseksi. Upean näköistä! Nyt sitten jäädään vaan odottamaan ensimmäisiä cactuksia...

Santa Rosassa käytiin parilla luonnon järvellä, mikä merkillisintä kumpikin varsinkin toinen on melko korkealla. Anna pääsi myös uimaan keskustassa olevaan järveen. Illalla käytiin syömässä kuuluisassa Josep's Bar and Grill:ssä, jossa sai ehkä maailman parhaat mansikka margaritat. I love Mexico (vaikkei ihan siellä ollakaan). Nyt Anna nautiskelee Mojitoa ja Antti vetää taas sikeitä tossa vieressä:)