First official day on the road, ja Antilla paloi käämit ainakin kaksi kertaa. Aamulla ei laukusta ollut kuulunut vielä mitään joten lähdettiin pikku ajelulle ennen huoneen luovutusta siinä toivossa että laukku ehkä saapuisi ennen kuin pitäisi chekata ulos. Ajettiin ensin takaisin Chicagoon päin, nyt ihan virallista Route 66 pitkin. Nähtävyyksinä mm. Gemini Giant ja Kankakee river. Käytiin myös tutustumassa paikalliseen supermarkettiin, josta mukaan lähti valtava Cocis paketti ja jotain kamalaa mehua.

Klo 11 heitettiin kamat autoon ja suunnattiin nokka kohti etelää. Vanha Route 66 kulki suurimman osan matkasta I-55 vieressä, ja toisella puolella junarata (periaatteessa helppo tapa seurata tietä). Kylien kohdalla tie kääntyy ja kulkee kylän läpi, tosin jälkeen päin huomattiin ettei kaikki kylät vaadi vierailua vaan sama tie jatkuu vaikkei viitoitusten mukaan menekään. Pikku kaupungit oli kotoisan olkoisia eikä siellä ollut lainkaan kerrostaloja. Päivän läpiajettuihin kaupunkeihin lukeutui mm. Pontiac, Bloomington-Normal, Lincoln, Springfield (täällä Anna olisi halunut pysähtyä ja katsellla hiukan ympäriinsä mutta Antin kävyssä ei ollut kuin ranka jäljellä "suur-kaupungeista" johtuen ettei pysähtymistä viitsinyt enää edes ottaa puheeksi), Carnville ja pikaisena päätöksenä hotelli/motelli Edwardwillestä. Tarkoituksena oli ensin etsiä vaan majapaikka kun joku kiva tulisi vastaan mutta AA taas pakotti tekämään pikaisen päätöksen jotta voitiin antaa matkatavaroille uusi osoite.

Yritin soittaa kirjasta bongattuun motelliin tarkistaakseni että siellä olisi varmasti tilaa mutta Nokialainen ei saanut yhteyttä, operaattori vaan käski ottaa yhteyttä omaan operaattoriin. Puhelinautomaatti imi rahat, joita se ei suostunut palauttamaan ja kävelin huoltoasemalle pyytämään apua numeron kanssa. Ystävällinen työntekijä kokeili toimiiko numero ja sain lopulta soittaa siitä motellille ja varattua huoneen. No seuraavaksi oli taas tiedossa ihana keskustelu AA:n automaatti puhelimen kanssa, joka oikeasti vaati että keskustelen vain automaatin kanssa. No tarpeeksi monta ärräpäätä kun sinne lausui niin nainen ilmoitti että ei enää ymmärrä ja siirtää personal tukeen (siis joka kerta kun halusin henkilökohtaista palvelua piti kiroilla tai puhua suomea). Laukku on vihdoin saapunut Chicagoon...saas nähdä koska ilmestyy St. Lousin rajamaille...Motellilla oltiin klo 20.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen päivä, peltomaisemaa joka jatkui silmin kantamattomiin, metsäkauriita, öljyhökkeleitä, vesitorneja, eksymisiä ja U-käännöksiä ja lopuksi upea auringonlasku kylmän oluen kera:) Niin ja Antti täydensi laajaa vaate kerrastoaan yhdellä T-paidalla, hieno onkin! (pesi se kans kalsarit itelleen huomiseksi...)

Annalla on kyllä kova käpy kun ei siitä siemenet ollenkaan varise (Antin huomautus)
P.S Antti päätti pitää suuta hampurilais vertailua - seuraa tuloksia (linkki oikealla)